Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla en ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteen.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta olen tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.

Okej, tämä rupeaa olemaan jo naurettavaa, mutta tähänkin mun täytyy vastata, että kyseessä oli taas se jääräpäinen shetlanninponi.En oo tajunnukkaan, paljoko sen kanssa koin. Mutta kyseessä on yksi yksittäinen, 30cm pysty. Muistan sen, että oli talvi ja melko pimeää ja olin varma, ettei koko poni nähnyt edes estettä. En sitte tiedän, tiesinkö silloin edes sanaa kevytistunta. Mutta muistaakseni yli mentiin kuitenkin. Poni siis näki tämän huiman esteen!

Tämän jälkeen tuli piiiitkä estetauko ja seuraavan kerran hypin vasta 14-vuotiaana Hakunin hevos- ja kotieläintilalla. Sielä olin myös myöhemmin töissäkin lähes vuoden. Silloinkin estekorkeus oli 50cm luokkaa. Allani oli suomenhevosruuna Vauhti-Veto. Vuosi siitä hypin Vauhdin kanssa jo vähän isompia esteitä kun itseluottamuskin oli noussut hurjasti!

Eniten olen kuitenkin hypännyt rakkaalla Hurmurilla. Sen kanssa ollaan ylitetty jos jonkinlaiset esteet satulalla ja ilman. Ja kisatkin meillä on taas 2.9. Saas nähdä, koska kerkeän herralla treenata.

MUTTA huomenna aamulla (klo 8.00!!) mennään Millan kanssa hyppimään Cindyllä Ja Rosylla. Pitäkää peukkuja. Haluaisin myös hypätä meidän kahden ennätyksen, joka olis n. 60 cm :)!

*Click clikc* ja TAAS meni hööksille tilaus!

Eli päätin tilata taas hööksiltä vähän tavaraa, kun sielä on ilmainen toimitus. Oon jo kauan haaveillu kunnon kolmipaloista, koska mä en vaan  meidän olympioita. iissä on liikaa rautaa ja ne on lyhkäset, joten en oo niitä käyttäny pitkään aikaan. Nyt sitten etsin "oikeita" kuolaimia meille ja eteen tuli oliivirenkaiset kolmipalat. Hmmm... Ne vois sopia. Sitten sruraavaksi löytyi Oliivikuolain Apple Mouth® kolmipalana. No ne siitä sitten valitsin meille kokona 135. Tässä vielä kuva:

Hööksillä oli myös erikoistarjouksena ratsastusloimi hintaan 9,50€ jos tilasi yli 40€. No tämähän piti käyttää hyödyksi tulevia pakkasia varten. Eli mukaan pakettiin tuli myös tälläinen kokoa full:

Itselle päätin ostaa urheiluliivit ratsastukseen:

Sekä aina jotain pientä, mitä voi tulla tarvitsemaan:

Martingaalistopperin oston varmaan monet ymmärtävät? Kun meidän martingaali tykkää valua alas. Myös turvajalustimiinostin kumilenkit ja nahkapalat, sillä ne voivat kadota helposti meidän maastoreissuilla. Niin on käynytkin.

Eli tälläiset ostokset tälläkertaa. Laitan viestiä, kun ne ovat tulleet ja olleet Cindyllä sovituksessa ;)!!

Seikkailumaasto ja metrin horsmat!

Hihii, oltiin tänään Mervin kanssa maastoilemassa Cindyn ja Hurmurin kanssa. Mervi joutui halus tulla Hurmurilla ilman satulaa ja aattelin sen olevan seko. Ei siis siinä mitään, Hurmurilla on aivan huippu mennä ilman satulaa, mutta se voi joskus innostuessaan lähteä viemään ja kun Cindyki pinkoo niin lujaa, nii jarruja Hurmurilta harvoin löytyy. Ja täytyy tähän nyt vähä hehkuttaa, että mä on niin rakastunu meidän kuolaimettomiin <3! Tuntuu, että Cindyki on honannu niiden jujun ja se laskiin käyntiin pienimmästäki pidätteestä, vaikka vauhtia olisiki! Eli suosittelen, vaikka oon kuullu vähä huonoakin palautetta samaisista suitsista. Mutta Cindyllä ne toimii paremmin kuin hyvin! Ja pahoittelen, ettei oo kuvia tällä kertaa, mutta omasta kamerastani oli patterit loppu ja Mervi jätti omansa vahingossa tahallaan kotiin...

Mentiin (taas kerran) ampumaradan lenkki. Mut oikeesti, se on vaan niin paras! Eli ravattiin hiekkatietä ja Mervi hekotti Hurmurin selässä, et ravi on ku jollain pikkuponilla. Ja siltä se näyttiki, kun taakse tsiikaili. Aina välillä kuulu takaa: "otetaanko käynti?". Myös pikkulapset oli asettanu meille ansoja, kun olivat ongella lammella; reppuja, pyöriä ja uistinpakkeja loju tiellä. Ilman suurempia ongelmia meidän uljaat ratsut ne kuitenki ylitti. Pian koittiki laukkasuora <3! Cindy tiesi tasan tarkaan, mitä sillä tiellä tehtäis. Ja ah sen reipasta laukkaa. Liian pian kuulu takaa, että "himmataanko vähä?". No hetken ravattua sukellettiinki jo metsään. Kyseisellä polulla ei voi mennä käyntiä lujempaa, mutta kuka on sanonut, ettei voisi kävellä reippaasti? Näin ainaki Cindy varmasti ajatteli! Ja Hurmurihan harppo perässä. Välillä miettittiin, jos vaihettais hetkeks hevosia, sillä Mervin perse alko puutua. Enkä ihmettele, me oltiin aika kauan reissussa. Mutta se päätti sitkeesti pysyä jalon pikku ponin selässä loppuun asti. Polun varrella oli myös yksi todella korkea horsa. Se oli jopa pidempi kuin minä, vaikka istuin Cindyn selässä. Ja kun miettii, että Cindyki on sen reilun 160cm korkea. Ja minähän olen jopa 157cm pitkä! Yhdessä vaiheessa sukellettiin vielä pienemmälle polulle. Sitä mä kutsun kyllä todelliseksi seikkailupoluksi. Matkalla tulee oksia ja ojia mitä saa väistellä tai hyppiä. Nyt oli tosi niin kuivaa, että ojat oli muisto vaan. Mutta sielä vasta korkeita kasveja oliki. Sai kävellä sellasen niityn poikki, jossa kasvillisuus oli pohkeeseen asti. Sain aina välillä hetken miettiä, että missäs se polku menikään. Ja parasta tässä teki sen, että puiden ja nokkosten väistely sai meidät kyllä kunnolla nauramaan. Siis oli kyllä niin mahtavaa! Takaa kuuli aina hihitystä ja apua-huutoja. Kun päästiin takasi isommalle polulle, edessä oli taas aina yhtä ihana laukkasuora! Voi pojat kun Cindyn jalat otti vauhtia nostossa. Hyvä ettei takapää osunu etupäähän kun se lähti! Cindy päätti myös leikkiä vähä pupua, kun muutama kivi oli niiin pelottava. Myös Mervi meinas tippua yhdessä mutkassa, mutta hyvin se sielä pysy! Ajoradalle päästyä päätettiin ottaa vielä lyhyt laukkapätkä ja loppuravit. Mervi päätti myös hypätä alas Hurmurin selästä, kun alko paikat olemaan jo pahasti puutuneena.

Mervi ja Hurmuri keväältä... Ja yllättäen ilman satulaa :D

Tallilla sain sitte kuulla, että Cindy oli temppuilut eilen vuokraajalla. Se oli pukitellut laukassa eikä halunnut johtohevoseksi. Ja tänään se oli taas kuin naantalin aurinko eikä pukeista ollut tietoakaan... Ehkä sillä oli huono päivä ollut eilen? Mene ja tiedä. Laitoin myös Cindyn halkoihin linimenttiä, sillä huomasin takajaloissa olevan vähän nestettä. Alkaa olla nuo maastopolut niin kovia, että jatkossa täytyy niillä mennä rauhallisemmin ja pahimmat höyryt päästää radalla.

Sovin tänään mulle ja Juhalle uintimaaston meidän mökin tallillta saarikauden päättäjäisissä. Kuvia siis sieltä tulossa ensi viikon jälkeen. Ja kyllä; rakas Juha osaa ratsastaa! Hyvä poikakaveri, eikö ;)?

Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin.

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin.
Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla en ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteen.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta olen tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin.

Jos en hirveästi valehtele, ensimmäinen hevonen, jolta putosin, oli pirullinen shetlanninponi Jere Mex. Kaksi alastuloa on jääny palavasti mieleen;

1) Tein maailmanympärysmatkoja suurin piirtein joka ratsastuskerralla. Kerran päätin jäädä väärinpäin hevosen selkään. Voitte vaan kuvitella, millasta sen ponin ohjaaminen oli. Eikä siinä mitään, kyllähän se onnistu... niin kauan kun poni pysy kentällä! Kentän portilla oli kyllä puomi, mutta sen verran korkealla, että Jere pääsi sen ali kävelemään. Ei kuitenkaan nii korkealla, että minä olisin siitä mahtunut ali. Niin se puomi kopsahti takaraivoon ja minä lensin lumihankeen naamalleni! En kyllä muista, että naurattiko vai harmittiko alastulo mua.

2) Toisessa tapauksessa en nyt suoranaisesti tippunut. Jere oli päättänyt, että enää ei huvita ja laskeutu yhtäkkiä rähmällensä makaamaan. No mähän äkkiä väistin, etten jäisi alle. Vieläkin muistan, kuinka kiire oli saada poni ylös, ettei se piehtaroisi satula selässään.

Ah, mulla on ikävä tuollasta poni aikaa <3 Sen jälkeen on tullut tiputtua hevosen selästä enemmän kuin laki sallii. Ennen tätä vuotta ei ollu ikinä kuitenkaan mitään pahempaa sattunu. Tammikuussa (2012) tipuin Cindyn selästä ilman satulaa suoraan kyljelleni, jolloin kylkiluu murtui. Siitä huolimatta olin hevosen selässä jo muutaman lepopäivän jälkeen. Tosin se oli kyllä näin jälkeen päin ajateltuna tosi tuksaa :D!

Päivä 1

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin.Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin.
Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.
Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.
Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.
Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.
Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.
Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.
Päivä 11 Hevonen jolla en ole mennyt, mutta haluaisi mennä.
Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.
Päivä 13 Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteen.
Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.
Päivä 15 Hevonen jolta olen tippunut pahiten.
Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastanut.
Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.
Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.
Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.
Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.
Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.
Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin.

Nyt täytyy sanoa, että tätä ei voi vain muistaa :)! Oon ratsastanu pienestä asti, mutten säännöllisesti. Mutta ensimmäisiä kertoja taitaa olla Farms tallillta Vaasasta. Muistan sen, että tunnin lopuksi ravattiin (taluttajan kanssa tietenkin), mutta en ite halunnut ravata. Näin taluttajani pääsi helpolla, kun käveltiin keskellä maneesia. Muistan myös sen, miten isoilta hevoset ja ponit tuntuivat, kun katselin niitä vierestä. Sitten taluttaja nosti selkään ja olo oli kuin vuoren valloittaneella kiipeilijällä. Tunneilla aloin käydä noin 6-vuotiaana Koivukujan tilalla ja vanhalla Vaasan ratsastuskeskuksella. En muista, kummassa kävin ensin. Koivukujalla ratsastin suurella shetlanninponilla nimeltään Jere Mex (löytyy sukupostista) ja suomenhevosella, jonka niemä en kuitenkaan enää muista. Jotain Rami se taisi olla? Pitäisi kysyä siskolta. Ratsastuskeskukselta muistan hevoset Teme (joka vanhempana oli hetken myös samassa tallissa Cindyn kanssa), Ritu ja Bambi.

Vastaus nyt ei aivan vastannut kysymykseen, mutta ajattelin tämän olevan kivempi vastaus kuin vain "en muista!".

Kuvapostausta pukkaa... taas...

En oo käyny nyt ikuisuuksiin muutamaan päivään tallilla, mutta en halua pitää blogiakaan aivan kuolleena. Siispä päätin lisätä kuvapostauksen... taas! Mutta tällä kertaa Cindy on tähtenä ;). Huomenna oon menossa maastoileen Mervin kanssa, joten kuvia siitäkin retkestä ilmestyy sitte vkl!

 Mitä sitä liian lähelle menemään ;)?

Kuvapostaus Bergön yöstä!

Tarkoituksenani ei ole pitää blogia 100% hevosaiheisena. Lisään tänne myös muita mietteitäni ja kuviani. Tässä muutama kuva meidän mökiltä. Parhaiten näitä kuvaa sanat "kaislikossa suhisee" ;)

 Hirviperhe kävi moikkaamassa :)