Hihii, oltiin tänään Mervin kanssa maastoilemassa Cindyn ja Hurmurin kanssa. Mervi joutui halus tulla Hurmurilla ilman satulaa ja aattelin sen olevan seko. Ei siis siinä mitään, Hurmurilla on aivan huippu mennä ilman satulaa, mutta se voi joskus innostuessaan lähteä viemään ja kun Cindyki pinkoo niin lujaa, nii jarruja Hurmurilta harvoin löytyy. Ja täytyy tähän nyt vähä hehkuttaa, että mä on niin rakastunu meidän kuolaimettomiin <3! Tuntuu, että Cindyki on honannu niiden jujun ja se laskiin käyntiin pienimmästäki pidätteestä, vaikka vauhtia olisiki! Eli suosittelen, vaikka oon kuullu vähä huonoakin palautetta samaisista suitsista. Mutta Cindyllä ne toimii paremmin kuin hyvin! Ja pahoittelen, ettei oo kuvia tällä kertaa, mutta omasta kamerastani oli patterit loppu ja Mervi jätti omansa vahingossa tahallaan kotiin...
Mentiin (taas kerran) ampumaradan lenkki. Mut oikeesti, se on vaan niin paras! Eli ravattiin hiekkatietä ja Mervi hekotti Hurmurin selässä, et ravi on ku jollain pikkuponilla. Ja siltä se näyttiki, kun taakse tsiikaili. Aina välillä kuulu takaa: "otetaanko käynti?". Myös pikkulapset oli asettanu meille ansoja, kun olivat ongella lammella; reppuja, pyöriä ja uistinpakkeja loju tiellä. Ilman suurempia ongelmia meidän uljaat ratsut ne kuitenki ylitti. Pian koittiki laukkasuora <3! Cindy tiesi tasan tarkaan, mitä sillä tiellä tehtäis. Ja ah sen reipasta laukkaa. Liian pian kuulu takaa, että "himmataanko vähä?". No hetken ravattua sukellettiinki jo metsään. Kyseisellä polulla ei voi mennä käyntiä lujempaa, mutta kuka on sanonut, ettei voisi kävellä reippaasti? Näin ainaki Cindy varmasti ajatteli! Ja Hurmurihan harppo perässä. Välillä miettittiin, jos vaihettais hetkeks hevosia, sillä Mervin perse alko puutua. Enkä ihmettele, me oltiin aika kauan reissussa. Mutta se päätti sitkeesti pysyä jalon pikku ponin selässä loppuun asti. Polun varrella oli myös yksi todella korkea horsa. Se oli jopa pidempi kuin minä, vaikka istuin Cindyn selässä. Ja kun miettii, että Cindyki on sen reilun 160cm korkea. Ja minähän olen jopa 157cm pitkä! Yhdessä vaiheessa sukellettiin vielä pienemmälle polulle. Sitä mä kutsun kyllä todelliseksi seikkailupoluksi. Matkalla tulee oksia ja ojia mitä saa väistellä tai hyppiä. Nyt oli tosi niin kuivaa, että ojat oli muisto vaan. Mutta sielä vasta korkeita kasveja oliki. Sai kävellä sellasen niityn poikki, jossa kasvillisuus oli pohkeeseen asti. Sain aina välillä hetken miettiä, että missäs se polku menikään. Ja parasta tässä teki sen, että puiden ja nokkosten väistely sai meidät kyllä kunnolla nauramaan. Siis oli kyllä niin mahtavaa! Takaa kuuli aina hihitystä ja apua-huutoja. Kun päästiin takasi isommalle polulle, edessä oli taas aina yhtä ihana laukkasuora! Voi pojat kun Cindyn jalat otti vauhtia nostossa. Hyvä ettei takapää osunu etupäähän kun se lähti! Cindy päätti myös leikkiä vähä pupua, kun muutama kivi oli niiin pelottava. Myös Mervi meinas tippua yhdessä mutkassa, mutta hyvin se sielä pysy! Ajoradalle päästyä päätettiin ottaa vielä lyhyt laukkapätkä ja loppuravit. Mervi päätti myös hypätä alas Hurmurin selästä, kun alko paikat olemaan jo pahasti puutuneena.
Mervi ja Hurmuri keväältä... Ja yllättäen ilman satulaa :D
Tallilla sain sitte kuulla, että Cindy oli temppuilut eilen vuokraajalla. Se oli pukitellut laukassa eikä halunnut johtohevoseksi. Ja tänään se oli taas kuin naantalin aurinko eikä pukeista ollut tietoakaan... Ehkä sillä oli huono päivä ollut eilen? Mene ja tiedä. Laitoin myös Cindyn halkoihin linimenttiä, sillä huomasin takajaloissa olevan vähän nestettä. Alkaa olla nuo maastopolut niin kovia, että jatkossa täytyy niillä mennä rauhallisemmin ja pahimmat höyryt päästää radalla.
Sovin tänään mulle ja Juhalle uintimaaston meidän mökin tallillta saarikauden päättäjäisissä. Kuvia siis sieltä tulossa ensi viikon jälkeen. Ja kyllä; rakas Juha osaa ratsastaa! Hyvä poikakaveri, eikö ;)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti