Motivation? Connected!

Mulla on ollut nyt jonki aikaa motivaatio hukassa ratsastuksen suhteen; joo, oli kiva päästä estekisoihin, mutta Hurmurilla. Jotenki tuntuu, että Cindyn kanssa on kehitys lähteny alaspäin: se ei jaksais ylläpitää laukkaa ja vasemman laukan nostossaki on ollu vähä ongelmia.

Tiistaina kaveri tuli mun kanssa tallille ja ajattelin, että sekin saisi käydä PITKÄSTÄ aikaa selässä. Otin vielä naruriimun mukaan kentälle, että voin tarvittaessa taluttaa. Kentälle päästyä Cindyn mieletä oli kivempaa olla mun vieressä ku kävellä eteenpäin Taru kyydissä. Se ei kuunnellu sitte yhtään pohkeita ja käveli korkeintaan 10m eteenpäin kerralla. Sitte hetken aikaan taluttelin niitä ja hyppäsin lopuks ite selkään. No sillonhan ei toimi mikään! Kulmat mentiin lankkusuorana ja raviki oli liikaa vaadittu. Joo-o, ei varmaa saa enää päästää ketään muuta selkään ja mennä sitte vasta itte ratsastaan. Sehän kerkes jo tottua siihen, ettei mitään tartte myöskään tehdä. Loppujen lopuks tein ympyrällä ravi- ja laukkatyöskentelyä. Tosin sain monta nostoa tehdä, että vasen laukka nousi hyvin ja hienosti. Myös oikeen laukan nosto oli erittäin hankalaa... Ei vaan sillon onnannu! Puolisen tuntia yritin räpeltää selässä ja kun sain nostettua hyvin laukat päätin lopettaa ravien kautta. Hyppäsin alas selästä ja riisuin satulan sekä kuolaimettomat suitset. Laitoin sille naruriimun päähän ja sidoin riimunnarun kaulalle. Kokeilin jollakin tasolla Parellin yhtä leikkiä, jossa hevosen tulis hyväksyä raipan kosketus koko kropallaan; no täähän ei Cindylle tuottanu mtn ongelmaa, ihme ettei nukahtanu! Sama vaikutus oli sillä, että "heittelin" riimunnarua ympäri sen kehoa, siis se ei vaan välitä mtn tollasesta :)! Cindy myös nätisti siirsi taka- ja etupäätä pyydettäessä. Eli se jakso jotenki kuunnella kuitenki. Laitoin riimunnarun toisen etujalan vuohisen ympäri ja neiti nosti nätisti jalkaansa pyydettäessä... Tosin pienen harkintatauon jälkeen. Lopuksi annoin sen olla vapaana ja katoin jos se seurais mua, ja seurashan se! Ihanan höpö hevonen <3! Tosin välillä maassa oli jtn mielenkiintosempaa kun minä. Jännä miten mun mieliala muuttuki n. 20min sisällä. Olin sisäsesti ihan hermona kun se ei jaksanu kuunnella selästä käsin, mutta maastakäsin se oli paljo rennompi. Tästä päivästä yritän tehdä huomenna videopostauksen, koska materiaalia sellaseen kerranki löytyy, kiitos Tarun!

Tänään menin yllättäen tallille, kun L:n kanssa vaihtu vuorot. Tällä hetkellä on työjakso päällä, joten motivaatio oli todellakin hukassa tänään! Siksi päätinki lähteä maastoon. Mentiin ampumaradalle päin tietä pitkin ravaten/laukaten ja mettäpolkuja pitkin tallille takasin kävellen ja kyllä siihenki yks laukkasuora mahtu ;) Matkaa kerty yllättäväkin paljon, vaikka aikaa meni n. 1h. Kyllä, Cindy osaa mennä maastossa reippaasti ;) Ja vitsit mikä onnellinen fiilis mulla tuli sen lenkin aikana; ravi oli rauhallista ja sain miettiä omaa istuntaa JA LAUKKA; nousi ensimmäisellä nostolla ja kesti KOKO pitkän suoran ajan. Mä ihmettelin kyl kovaa! Ja vieläpä kummatkin suorat onnistu ekalla yrittämällä. Ja paras asia, mitä tajusin, oli että mä saan laukata kunnon vauhdilla monen sadan kilon painavan eläimen selässä ilman pelkoa siitä, ettei se pysähtyis. Oon ollu monen ryöstävän hevosen selässä, mutta Cindyn saa laskettua käyntiin vaikka toinen hevonen laukkais edessä. Tollasia asioita harvoin tajuaakaan. Vaikka meillä on omat ongelmamme, niin meillä on myös paljo etuoikeuksia! Mä rakastuin tohon mahtavaan hevoseen vaan enemmän! I <3 Cindy! Ja tollanen asia oli vaan nii mahtava huomata, koska nyt on ollu pari tosi mönkään mennyttä ratsastushetkeä. Näitä kiitos lisää!


P.S. Meen huomenna Keskisille Tuuriin (tunnettekin varmaan kyseisen kyläkaupan?) ja postaan teille sit kaikki ostamani hevoskamat. Luulenpa, et tavaraa on tulossa ja paljon :D!